Etusivu / Matkailu / Kulttuuri / Kotiseutumuseo / Kotiseutumuseon palvelut kouluille ja päiväkodeille

OPPIMATERIAALI KOULUILLE, PÄIVÄKODEILLE JA MUILLE KIINNOSTUNEILLE

Vieraile kotiseutumuseossa luokkasi tai ryhmäsi kanssa!
Vieremän kotiseutumuseossa voit vierailla jonkin alla olevan ohjelmarungon mukaisesti. Jos haluat jakaa muidenkin käyttöön itse kehittelemäsi oppimistuokion, lähetä materiaali osoitteella museo@vierema.fi

Nurkkajussia museolla

CIMG2516-002.JPG
Päiväkodit, perhepäivähoitajien ryhmät: Liikunnallinen perinneleikki
nurkkajussi museon pihamaalla.

1-2 luokat: leikin lisäksi tutustutaan yleisesti museoalueeseen.
Liittyy opetussuunnitelman kokonaisuuteen 7.7. Ympäristö- ja
luonnontieto, kotiseutu ja oma maakunta, niiden luonnonolot ja
maisemat sekä rakennettu ympäristö ja hmisen toiminta ( tutustuminen
Vieremän maatalouteen ja teollisuuteen ).

Kämppäelämää 20- ja 50-luvuilla

Sisältä-001.jpg

3-6 luokat: tutustutaan museoalueen kahteen eri ajoilta olevaan
kämppään ja pohditaan millaista siellä on ollut asua.

5-6 luokat: tutustutaan museoalueen kahteen eri ajoilta olevaan
kämppään ja pohditaan millaista siellä on ollut asua. Kerrotaan kämpän
kirjoittamattomista laeista ja keskustellaan yhteisesti sovituista
säännöistä eri yhteisöissä.

Liittyy opetussuunnitelman kokonaisuuteen
7.12 Historia, seuraaviin teemoihin:
- opetuksessa korostetaan historian toiminnallisuutta ja oppilaan
kykyä eläytyä menneisyyteen.
- tunnistamaan muutoksia oman perheen tai kotiseudun historiassa ja
kuvailemaan muutoksia, joiden on katsottu vaikuttaneen oleellisesti
ihmisten elämään, kuten maanviljelyn syntyä
- omat juuret ja historiallinen tieto: oman perheen historia, oman
kotiseudun historia, muistelujen, kirjoitusten, esineiden, kuvien ja
rakennetun ympäristön merkityksien tulkitseminen
7-9 luokat, lukio: tutustutaan museoalueen kahteen eri ajoilta olevaan
kämppään ja pohditaan millaista siellä on ollut asua ja työskennellä.
Tutustutaan 20- ja 40-lukujen lainsäädäntöön aiheesta ja kämppien
kirjoittamattomiin lakeihin. Liittyy opetussuunnitelman kokonaisuuteen
7.13 Yhteiskuntaoppi, seuraaviin teemoihin:
- saa valmiuksia työnteon kunnioittamiseen
- oppii ymmärtämään yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksia
kansalaisten elämään

Isäpuoleni Artun apuna metsätöissä

Lähde:

"Isä kaatui sodassa kesällä 1944, äiti jäi yksin viiden lapsen kanssa
korpeen. Minä olin katraasta nuorin, kolmevuotias. Isääni en muista
ollenkaan. Saimme vieraasta miehestä isäpuolen.
Elettiin viisikymmentälukua pienessä mökkipahasessa, ilman
mukavuuksia, kärrytien takana.Olin toisella kymmenellä oleva
koulutyttö, kun olin yhtenä kesänä Artun apuna propsia kuorimassa.
Lähdimme aamuisin hyvissä ajoin talsimaan peräkkäin Pienen Pitkän
pusikkoista rantapolkua pitkin hakkuupalstalle. Se oli melkein järven
toisessa päässä. Eväspalaset ja maitopullot Arttu laittoi metsässä
viileään kivenkoloon tai lähteen silmään. Siellä ne säilyivät joten
kuten syömäkunnossa iltapäivään asti. Kahvia oli termospullossa.
Palstalla Arttu alkoi kaataa isoja näreitä nurin pokasahalla.
Metsätyömiehet puhuivat aina näreistä ja petäjistä, ei koskaan
kuusista ja männyistä. Metsäpomo oli merkinnyt kaadettavat puut
tekemällä leimauskirveellä runkoon pienen pilkan. Arttu karsi puusta
kirveellä oksat pois, mittasi rungosta pari pokasahan mittaa, sahasi
siitä poikki ja taas mittasi ja sahasi. Pian parimetrisiä ropsia,
niinkuin miehet sanoivat, makasi maassa oksien ja risujen seassa. Näin
homma jatkui ja minä pääsin pöllien kimppuun tekemään oman osuuttani.

Joka aamu Arttu teki näreen oksista minulle kuorimatikkuja päivän
tarpeisiin. Tikut olivat parinkymmenen sentin mittaisia ja toisesta
päästään talttamaiseksi teroitettuja. Kesällä puiden nila-aikana ropsia oli helpompi kuoria kuin talvella, jolloin puut olivat jäässä ja kuori tiukasti kiinni. Kuorimatikulla sain irrotetuksi kuorta pöllin päästä vähän matkaa. Sitten kiskoin kuoren riekaleen vähitellen irti toiseen päähän asti. Välillä kääntelin ropsia ympäri, että sain kaikki kuoret revityksi. Mitä
oksaisempi ja kierompi puu, sen pahempi kuorittava se oli. Käsissäni
minulla oli miesten isot nahkarukkaset. Päivän mittaan ne kastuivat
ropsien nilasta ja pihkasta märiksi lötkyiksi. Sormien päät olivat
hellinä. Kynsien alle tuppautui pihkan sekaista mustaa mönjää. Se teki
kynnet kipeiksi. Käsivarret olivat kirvelevillä naarmuilla
kyynärpäihin asti. Ripustin märät rukkaset näreen oksalle yöksi
kuivumaan. Seuraavana aamuna ne olivat jäykät ja kovat koppurat, kuin peltiä. Minulla oli poikien vanha puseronretku päällä ja
pitkälahkeiset housunryntyt suojaamassa kinttuja pahimmilta risujen
repimiseltä. Olin tavallisesti kaiket kesät paljain jaloin, niin heinäpellolla kuin rämeisellä lakkasuolla. Ropsien teossa oli oltava kengät jalassa.
Kuivaan metsään kelpasivat vanhat rikkinäiset kumisaappaat. Jalat
hikosivat niissä päivän mittaan litimäriksi, vaikka oli villasukat.
Artulla oli nahkavartisissa kumiteräsaappaissa flanelliset jalkarätit.
Ne pysyivät kuivina.

Ruoka- ja kahvitauolla potkaisin saappaat pois jaloistani ja tuuletin
varpaitani. Istuin mättäälle ja nojasin näreen runkoon. Aloin kaikessa
rauhassa syödä eväspalasiani. Siinä samalla sai vähän huilata ja
selkäänsä oikaista. Mutta itikat, kärpäset, paarmat ja kusiaiset
olivat eri mieltä. Ne hyökkäsivät yksissä tuumin porukalla kimppuuni.
Niitä oli ympärillä mustanaan joka päivä ja joka paikassa, eikä
karkuun päässyt. Koko ajan työn touhussa ollessa niiden kanssa tuli
joten kuten toimeen. Kaiken kukkuraksi helteisinä päivinä suolainen
hiki valui silmiäni kirvelemään. Naamaa ei voinut edes ajatella
pyyhkäisevänsä lötkömärillä ja pihkaisilla rukkasilla. Kokopäiväisellä
sateella taas kaikki paikat kastuivat, pöllit kävivät entistä
niljakkaimmiksi ja työ hankalammaksi. Minun piti olla erityisen
varovainen, etten satuttaisi itseäni.

Ensimmäisinä päivinä Arttu testasi minua, olinko rehellinen. Hän laski
tekemiensä pöllien määrän ja kysyi työpäivän päätteeksi, montako olin
kuorinut. Kun määrät muutamana päivänä täsmäsivät, hän lopetti
kyselemisen ja alkoi luottaa minuun. Arttu jopa kehui ahkeruuttani.
Minulle oli tärkeää, että osasin tehdä tarpeellista työtä ja sitä
arvostettiin edes hitusen. Sain kuorituksi toista sataa ropsia
päivässä. Sisulla sen tein. En antanut periksi, vaikka loppupäivästä
sattui selkääni, etten meinannut suoraksi päästä. Pöllit saivat
kuorimisen jälkeen kuivatella pintaansa risukossa maaten, kunnes Arttu
kasasi niistä kolmion muotoisia ristikoita. Talvella hevosmies tuli ja
kaivoi ristikot hangesta, nosteli kuivat ropsit käsipelillä
ronkeliinsa ja ajoi laanille. Minä sain kuorimistani pölleistä tilin
sen jälkeen, kun Rinteelän Sulo oli laskenut ropsiristikot metsässä ja
maksanut ensin Artulle. Se oli juhlahetki, kun Arttu sanoi minulle:
"No tyttö, katoppas vihostas montako pölliä olet kuorinna, niin tehhää
sulleki tili." Sain neljä tai viisi markkaa kappaleelta.

Metsäpomo ruukkasi käydä hakkuupalstalla aina silloin tällöin
juttelemassa Artun kanssa ja katsomassa, että työ eteni ja palstaa
riitti. Joskus hän istahti kiireimmäksi ajaksi porukkaamme ja söi
repustaan omia eväitään tai hörppi kahvit. Sulo poltti Klubitupakkinsa
ja Arttu Jymysätkänsä. Tarvittaessa hän antoi Artulle kottia eli
etuottoa, jos välttämätöntä rahantarvetta oli. Silloin Sulo kaivoi
repustaan pienen salkun kokoisen lompakkonsa, sylkäisi sormiinsa ja
laski setelit Artun kouraan. Arttu söhersi vastineeksi kiertokoulussa
opitun puumerkkinsä kuittiin."

"Pölli - Kepa"

1. Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

Miten vertaisit oman ikäisesi nuoren elämää tarinan aikana ja nyt?
Millaisia syitä löydät selittämään eroja?

Millaisia työtehtäviä tarinan henkilö teki?
Millaisia työtehtäviä olet itse tai olet kuullut itsesi ikäisten
nuorten tekevän nykyisin?

Kuinka suuri osuus tarinan henkilöllä vaikutti olevan vapaa-aikaa,
kuinka suuri työtä?
Kuinka suuri osuus sinulla on vapaa-aikaa, kuinka suuri työtä?

Kuinka paljon tarinan henkilö oli koulussa?
Kuinka pitkä koulutus sinun ikäiselläsi nuorella on jo ollut?

2. Keskustellaan tuloksista kirjoitusten pohjalta / tehdään yhteenveto
luokan nettisivulle.

3. Jos sinulle jää aikaa, tutustu toisiin kertomuksiin Yle Areenan
Metsäradio-sivuilla